Lokakuu 2022
Vihdoinkin työmatkalla
Ulkomaan matka
Viime kuussa kävin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen työmatkalla ulkomailla. Sen pidemmällä kuin yhden yön Oslossa en ollut. Tutustuimme erilaisiin hotellikonsepteihin ja kävimme läpi niihin liittyviä tilavaatimuksia. Erityisesti tutustumisista jäi mieleen, miten hyvin konsepteissa oli osattu käyttää vanhojen rakennusten historiaa asiakaskokemusten rakentamisessa. Samalla oli saatu ikkunattomia ja kellarikerrosten tiloja tehokäyttöön esimerkiksi yhdistettynä elokuvateatterina ja auditoriona. Tärkeintä kuitenkin näytti olevan henkilökunnan sitoutuminen konseptin mukaiseen toimintaan, mikä varmasti vaatii todella kovaa palvelujohtamisen osaamista. Jäi myös mieleen valtava videoseinä hissien sisäänkäyntien ympärillä, jolla vangittiin katse ikkunattoman käytävän päässä.
Liikematkustuspalvelut olivat yksi vastuualueistani aikaisemmalla työurallani yhtenä osana tilapalveluja. Sitä kautta hotellimajoitusten kilpailuttaminen ja yhteistyökumppanit olivat tulleet tutuiksi. Yleensä nämä palvelut sisältyvät HR-tehtäviin, mutta meidän tapauksessamme niitä hoidettiin kiinteistö- ja käyttäjäpalvelujen rinnalla. Hotellikonseptit ovat itselleni ihan uusi alue.
Olin käynyt Oslossa lomamatkalla 20 vuotta sitten. En tunnistanut enää edes hotellia, johon olimme silloin majoittuneet. Niin paljon on Norjan pääkaupunkia rakennettu sen jälkeen. Vilkasta tuntui kaupunki- ja hotellielämä olevan syyssateista huolimatta. Ihan hyvä, että Helsingissäkin rakennetaan hotelleja kiivaaseen tahtiin. Vierailijat elävöittävät kaupunkikuvaa ja osaltaan muistuttavat, miten keskeistä vuorovaikutus erilaisten kulttuurien välillä on.
Kulkutaudit
Sairastin koronan ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Yhtenä päivänä työkyky oli kokonaan kateissa päänsäryn ja kummallisen keskittymiskyvyn puutteen takia. Muuten selvisin vähällä todennäköisesti rokotteiden ansiosta. Varmaan kukaan ei edes huomannut, että tein vain etätöitä ”karanteeniaikana”.
Sairastin influenssan vuonna 1999. Se oli sen verran mieleenpainuva kokemus, että sen jälkeen olen säännöllisesti ottanut influenssarokotteen. Niin myös tässä kuussa. Olen myös joka vuosi kuullut kauhutarinoita rokotuksen sivuvaikutuksista, mutta omalla kohdallani pistokohdan lyhytaikainen arkuus on ollut ainoa jälkioire. Pistoksen antanut terveydenhoitaja kertoi, että yli 60-vuotiaille suositellaan nyt perusversiosta tehokkaampaa rokotetta. Tämä olisi kuitenkin omakustanteinen, 80€. Päätin ottaa vain työnantajan kustantaman annoksen.
Turha puhua kaikille
Suoritin työnantajan pakollisen verkkokurssin, joka käsitteli diversiteettiä ja inklusiivisuutta. Olen kokenut erityisen hankalaksi tilanteet, joissa ihmisillä on hyvin erilaiset kielitaidot ja eri äidinkielet. Esimerkiksi yli kymmenen henkilön neuvotteluun liittyi teamsin kautta yksi henkilö, jonka takia vaihdettiin lennosta kokouskieli englanniksi, jota kukaan ei puhunut äidinkielenään. Toiset puhuivat sujuvasti ja toiset vähemmän sujuvasti. Moni joutui mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kielitaito on tärkeä työkalu edistää sekä diversiteettiä että inklusiivisuutta.
Vielä kielitaitoa tärkeämpänä ovat tietty asenteet ja sen pohjalta jaan ihmiset kahteen kastiin: niihin, jotka osaavat kuunnella ja niihin, jotka eivät osaa. Molempia ehdottomasti tarvitaan, mutta turha puhua niille, jotka eivät kuuntele. Minulla on ollut todella monta hyvää esimiestä ja yksi erityisen hyvä kuuntelija. Ainakin yritin antaa tästä hänelle positiivista palautetta ihan julkisesti. Hänen tiiminsä jäsenillä tuntui aina olevan jotain tähdellistä sanottavaa. Toisen ääripään esimiehet tuntuvat enemmän keräävän ympärilleen porukkaa, joilla ei ole mitään sanottavaa. Näitä tapauksia ei ole onneksi kohdalleni juuri sattunut. Mielestäni inklusiivisuus syntyy kuulluksi tulemisesta, mutta myös kuuntelemisen jalosta taidosta.