Toukokuu 2024
Väitöskirjalle hyvästit ainakin toistaiseksi
Suuri haaveeni siitä lähtien kun lisensiaatintyöni valmistui 1998 on ollut väitöskirjan tekeminen. Silloisen professorin mukaan tämä olisi ollut noin kahden vuoden työ. Sen hetkinen elämäntilanne 2- , 6- ja 10-vuotiaiden lasten ja isojen asuntovelkojen kanssa ei oikein suosinut tätä vaihtoehtoa, joten haaste siirtyi tulevaisuuteen.
Tilaisuus tuli vastaan uudelleen työuran viimeisellä neljänneksellä. Tietysti mielessä kävi, mitä hyötyä tämän tason opiskelusta on tässä vaiheessa. Arvelin kuitenkin keskellä korona-aikaa, että tämä työauttaa pitämään yllä ainakin tietoteknisiä valmiuksia, kielitaitoa ja vahvistaa raportointiin tarvittavia kyvykkyyksiä. Lisäksi tietysti uudet opit, ammattitaidon ylläpitäminen sekä uudet verkostot korkeakoulumaailmassa. Verkostoissa ikäni puolesta olin lähempänä professoreita kuin muita opiskelijoita. Uteliaisuus oli kuitenkin se syvin liikkeelle paneva voima.
Opiskelua uudesta näkökulmasta
Maailma oli paljon muuttunut 22 vuoden opiskelutauon aikana. Kansainvälistymisvaatimusten takia suositaan artikkeli-väitöskirjaa ja tekstit on laadittava kokonaan englanniksi. Sain ensimmäisen artikkelin valmiiksi, mutta julkaisukanavan haku osoittautui todella haastavaksi. Ensin yritettiin kokeilla rakennusalan ulkopuolista julkaisua, mutta artikkeli ei herättänyt kiinnostusta. Joissakin tapauksissa aihetta pidettiin kuitenkin ansiokkaana.
Pakko kertoa myös aiheesta, koska se on mielestäni rakennusalalla ollut ajankohtainen koko työurani ajan. Haluaisin soveltaa palvelujohtamisen oppeja rakennusprojekteihin. Jos tästä olisi enemmän ymmärrystä, niin asiakaskohtaamisista saataisiin enemmän arvontuottoa ja vähemmän vastakkainasettelua. Alkuun oli työtäni ohjanneen professorin idea verrata palvelujohtamista lean-johtamiseen, joka on rakennusalalle tuttua. Olen kaiken kaikkiaan kiitollinen häneltä saamaani tukeen ja kannustukseen. Oma lean-osaamiseni on vain melkoisen ohutta, laatujohtamisen periaatteet tulivat opiskeluaikoina tutuiksi. Ja palvelujohtamiseenkin täytyi perehtyä perusteellisemmin. Aikaa tarvitaan paljon enemmän kuin kaksi vuotta nykyään.
Tutkimustyö palkitsee aina
Loppujen lopuksi tämä julkaisukanavien haku vei sen verran aikaa, että kun tarjoutui houkutteleva tilaisuus, niin palasin rakennusprojektien pariin. Kun tutkimussuunnitelmankin tekeminen ja väitöskirjatutkijan paikan saaminen olivat jo tätä ennen kestäneet yli puoli vuotta, niin tulin siihen tulokseen, että tämän tyyppinen opiskelu on minulle liian kallista. Hain kyllä erilaisia apurahoja ja tohtorikoulutuspaikkaa siinä onnistumatta.
Edelleen olen sitä mieltä, että tutkimustyö sopii hyvin myös kymmenelle viimeiselle vuodelle työelämässä, vaikka tämä minun osaltani on toistaiseksi kesken.