Helmikuu 2023
Mukavuus- vai epämukavuusalueella
Koko helmikuu kului käytännössä kahden hotellivuokrasopimuksen neuvotteluihin. Peruskorjausten liiteaineistojen valmistelu kuului omaan työsarkaani. Tuntui vähän huvittavalta ajatus siitä, että pitäisi poistua mukavuusalueelta, jotta voisi oppia jotakin uutta. Pitäisi ensiksi päästä sinne mukavuusalueelle. Kun lähtötietojen kokoamiseen oli rajallinen aika ja todella isoja muuttuvia tekijöitä paljon, päällimmäisenä oli toive ylipäänsä saada tukevaa maata jalkojen alle ja saada se pysymään siellä. Tämän tyyppinen tasapainoilu on loppujen lopuksi positiivista, koska aina se suvantovaihekin on koittanut.
Oma mottoni myös vapaa-ajalla on, että täytyy olla suunnitelma, jotta voi tehdä siihen suunnitelmamuutoksia. Näissä viimeisimmissä haasteissa on ollut apua siitä, että on edes jonkinlaiset oletukset ainakin aikatauluista ja kustannuksista. Hyvä on ollut myös oppia siihen, että omiin suunnitelmiin ei pidä ihastua liikaa. Silloin pysyy kohtuullisen hyvin edes jonkinlaisella mukavuusalueella epävarmuuksista huolimatta. Pelottavinta on, jos suunnitelmat mielletään täysin kiveen hakatuiksi eikä ymmärretä niiden työkaluluonnetta. Vaiheistukset pitää ymmärtää johdonmukaisena suunnitelmien eteenpäinviemisenä. Tämä tuntuu itsestään selvältä, mutta ei aina sitä ole ollut.
Luottamus kuuluu mukavuusalueelle
Samaan aikaan asiakirjojen valmistelun kanssa piti rakentaa myös lujaa luottamusta siihen, että suunnittelun ohjaus ja projektit ylipäätään saadaan vietyä läpi hyvässä yhteistyössä monen eri osapuolen kanssa. Mielestäni yksi keskeinen projektiosaamisen taito onkin saada hyviä tuloksia aikaan myös niiden henkilöiden kanssa, joiden aaltopituudelle on vaikeampi päästä. Tai jotka jopa ärsyttävät. Yhdessä 360 -arvioinnin palautekeskustelussa oli puhetta, että yksi vahvuuteni on avoimuus muuttaa näkemystäni toisesta henkilöstä, jos siihen on aihetta. Tämän tajuaminen on helpottanut oloani epämukavuusalueilla monta kertaa. Koskaan ei työurani aikana ole tullut vastaan tilannetta, jossa pääsisi puhtaalta pöydältä valitsemaan täydelliset yhteistyökumppanit.
Jossakin kohtaa tuntui jo turhauttavalta projektisopimusten yksityiskohtien hiominen, kun lähtötiedot jäivät joka tapauksessa vallinaiseksi ja ristiriita halutun valmiusasteen kanssa mahdottomaksi ratkaista. Pitkää työuraani kiitän siitä, että epätoivo ei päässyt valtaan. Kaaoksen keskellä yleensä käy selväksi, ketkä ovat ne avainhenkilöt, joiden kanssa projektit pysyvät hallinnassa. Oli tosi palkitsevaa huomata, miten yhteistyö asiakkaan edustajien kanssa alkoi sujumaan. Aikatauluja rukattiin myöhäiseen iltaan ja saavutettiin yhteinen ymmärrys niiden elämisestä.
En usko, että tarvitsen epämukavuusalueelle menemistä oppiakseni jotain uutta. Tärkeämpää tuntuu olevan itsensä peliin pistäminen. Työuran alkupuolella tuli enemmän mietittyä, tuhlaako vain kaikkien kallista aikaa kysymyksillä tai omilla mielipiteillä. Nykyään tahtotila on enemmän saada muut kysymään niitä oikeita kysymyksiä oikeaan aikaan.
Muutoksia Mukavuusalueessa Hyvään suuntaan
Laskeskelin, että näihin projektisopimusten valmisteluun osallistui itseni lisäksi parisen kymmentä muuta henkilöä: suunnittelijoita, asiantuntijoita, rakennusliikkeiden edustajia. Ammattiylpeyteni kyllä nousi ja mukavuusalueeni laajeni, kun sain todeta miten huippuluokkaista osaamista ja asennetta kiinteistö- ja rakennusalalla on. Siinä on itselleni tekemistä, että pystyn pitämään oman ammattitaitoni vastaavalla tasolla. Tämän tyyppisistä kokemuksista löytyy mielestäni se motivaatio, joka tarvitaan työurien pidentämiseen loppupäästä.