Syyskuu 2022
10 viimeistä vuotta työelämässä
Suunnittelin aloittavani tämän 120-osaisen blogi-sarjan syyskussa 2022. 120 on 10 vuotta kertaa 12 kukautta. Sen verran olen asettanut tavoitteeksi pysyä vielä mukana työelämässä. Eläkeikäänkin on vielä viitisen vuotta. Haluan tukea hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoa pidentämällä omaa työuraani loppupäästä. Se on omalla kohdallani luontevin tapa, koska olen kokenut työni merkitykselliseksi ja kivaksi osaksi jokapäiväistä tekemistäni. Elokuussa 2032 täytän 70 vuotta.
Äidinäitini eli 98-vuotiaaksi ja jos yllän lähellekään sitä, ehtisin olla eläkkeellä kolmisenkymmentä vuotta. Vähempikin riittää. Haasteena on tietysti sekin, että saan pidettyä yllä työkykyäni ja ettei muita terveyteen liittyviä esteitä ilmene. Tänäänkin tein töitä vain etänä, koska flunssaoireiden takia en voinut mennä paikan päälle. Vähän kyllä harmitti, kun olisi ollut mielenkiintoisia kehitysasioita läsnätilaisuutena. Korona-aika on opettanut varovaisemmaksi kuin aiemmin.
Tämän blogi-sarjan tarkoituksena on kertoa kuukausittain kymmenen viimeisen työelämävuoden huippuhetkistä, jokapäiväisistä mietelmistä ja myös matalapaineista. Koska vastaan on tullut ikään liittyviä ennakkoluuloja työssä jaksamisesta, niin aion kertoa säännöllisesti työkyvystäni, mutta en sairaskertomusluonteisesti. Kokemusten jakaminen somessa toimii yhtenä keinona saada tukea ja kannustusta. Mahdollisesti voisin innostaa muitakin tsemppaamaan vähän pidempään työssä jaksamiseen.
R82
Syyskussa 2022 tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun aloitin opiskelut Teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosastolla. Opiskelupaikan valinta oli aika sattumanvaraista. Olin suvun ensimmäinen ylioppilas eikä ollut oikein ketään, kenen jalanjälkiä seurata. Jostain sain idean, että meteorologin ura olisi kiva, kun säiden ennustaminen tuntui perustuvan niin hienoon tietotekniikkaan. Kävin sitä varten jopa fysiikan valmennuskurssin. Parhaiten siitä jäi mieleen, että sinä kesänä satoi rakeita Helsingin keskustassa. Opiskelupaikka avautui sekä Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle että TKK:n rakennusinsinööriosastolle. Loppumetreillä päätin aloittaa TKK:lla, koska sieltä tuntui avautuvan laajempi valikoima työmahdollisuuksia. En ole katunut.
Viime viikolla osallistuin R82 kurssitapaamiseen nykyään Aalto-yliopistolla. Siellä muisteltiin, että meitä olisi ollut yhteensä aloittamassa 125, joista noin 10 tyttöä. Aika moni paikallaolijoista oli tuttuja työelämän varrelta. Kampus on kasvanut valtavasti 40 vuodessa ja kehittyy edelleen, tietty kun siellä on nyt myös kauppatieteilijät ja taidealan opiskelijat. Naisten osuus on nykyään tekniikan alan opiskelijoista noin neljännes. Hyvä, että osuus on edes vähän kasvanut.
Suunnittelupäivät
Tässä kuussa kaksi työpäivää kului työpaikkani suunnittelupäivillä. Minulla oli siellä puheenvuoro yhdessä toisen myös vastikään yhtiössä aloittaneen kollegan kanssa. Aiheena oli ”Havaintoja tuorein silmin toiminnasta”. Yhtiön intranetissä on nostettu yleisemminkin esille kysymystä, miten yhdistää nuorempien työntekijöiden energiaa ja vanhempien työtekijöiden kokemuksia hyväksi joukkuepeliksi. Koin tehtävän vaikeaksi, koska pitäisi löytyä näkemystä, rehellisyyttä ja uskallusta tuoda myös kehitettäviä asioita esille rakentavasti. Olin kuitenkin iloinen siitä, että puheenvuoro oli pyydetty.
Kuten eräs kollega totesi: jokaisessa organisaatiossa on aina jotain hyvää ja jotain huonoa. Mielestäni työpaikallani yrityskulttuuri arvoineen on vahvuus. Toisaalta taas vastuullisuutta voisi kirkastaa määrittelemällä tarkemmin, keskitytäänkö taloudellisiin, sosiaalisiin vai ekologisiin vai näihin kaikkiin tavoitteisiin. Näin varmaan monessa muussakin organisaatiossa.
Hyvän mielen taulu
Entisessä yksikössäni kiinnitimme seinälle ”hyvän mielen taulun”, johon merkittiin laidasta laitaan niitä asioita, joista työpaikalla tuli hyvä fiilis. Myös satunnaiset ohikulkijat saivat merkitä siihen mietteitään. Jonakin päivänä siihen ilmestyi paperista askarreltuja perhosia ja kukkia. Usein kuultu kommentti oli, että helpompi olisi kirjoittaa ”pahan mielen taululle”. Tämän ensimmäisen blogin päätän siihen, mitä nyt kirjoittaisin siihen tauluun.
Hienoa, jos saan kannustajia tähän pitkän tähtäimen tavoitteeseen ja vielä hienompaa, jos saan vertaistukea niiltä, jotka myös haluavat pidentää tai pysyä työurallaan. Ei väliä, jos niitä yrittää pidentää alkupäästä, keskeltä tai sitten loppupäästä kuten minä.
Hyvä Pirjo!
Hyvin sanoitat ajatuksiasi. 🤗. Odotan jo seuravaa lukukertaa 👍👍